Sanaton

Meidän maailma on kyllä ristiriitojen tanner. 

Suomessa eriarvoisuus on helppo unohtaa. 

Köyhyys, kodittomuus ja nälkä tuntuvat olevan totta

 jossain kaukaisissa saduissa.

Matkoillamme Budapestiin,

on karu todellisuus kuitenkin iskenyt päin näköä.

Moni kotimatka,

 säestettynä valituksilla kylmästä säästä

ja köyhyydestä, kun rahat eivät riitä uuteen nahkatakkiin

ovat saaneet käänteen toisenlaisiin tunnelmiin. 

  Valitus loppuu ohittaessamme monta kotia,

pahvilaatikoista kylmän kiviseinän viereen kyhättyjä. 

Niiden päällä makaa ihminen, sellainen kuin minä, 

kääriytyneenä repaleiseen vilttiinsä.

Monenlaisia tunteita pyörii mielessä; 

syyllisyyttä, sääliä, surua, avuttomuutta... 

Eniten koen hämmennystä ja sanattomuutta.

 

Meillä on erikoinen tapa

ajatella ansainneemme kaiken sen minkä omistamme.

Monesti mietin, 

kuinka paljon olen oikeasti itse tehnyt niiden asioiden eteen,

jotka otan itsestäänselvyytenä.

Siihen, että minulla on katto päälläni,

ruokaa jääkaapissa ja mahdollisuus opiskeluun 

ja tulevaisuuteen.

Kuinka paljon tein sen eteen,

 että satuin syntymään Suomeen

hyvään perheeseen

ja kuinka vähän muistan olla kiitollinen siitä kaikesta.

Kuvat Pinterest